Rintaimplantit ja imetys

Yksi asia, joka nousi jatkuvasti esille jo ennen kuin koskaan edes otin rintaimplantteja oli imetys. Puhuin aina tosi avoimesti siitä, että ottaisin jonakin päivänä silarit, ja lähes poikkeuksetta ensimmäinen kommentti kuulijalla oli – ikään tai sukupuoleen katsomatta – se, että olenko ajatellut, ettei imettäminen onnistu niillä, jos siis lapsia aion hankkia. No ensinnäkin. Uskaltaisin väittää, että vain harva miettii elämässään täysin vielä epäolennaisia asioita kovinkaan pitkälle. En mä teininä tai parikymppisenä, tai edes silloin kun vihdoin olin ottamassa silarit, ajatellut lapsen saantia mitenkään konkreettisena asiana.

Mutta, niin sitä vaan löysi itsensä tämän aiheen edestä, kerrasta toiseen. Muistelen sanoneeni, että kyllä implanteillakin on varmasti ihan turvallista imettää, sikäli mikäli aikoo imettää tai edes pystyy imettämään. Ei mulla kuitenkaan asiasta mitään faktatietoa tuolloin ollut, ja miksi olisikaan ollut, kun ei se asia koskettanut mua millään lailla?

Raskaus ja rintaimplantit

Ennen raskautta muistelen, etten kiinnittänyt rintaimplanttien aamuiseen erikoiseen asentoon kovinkaan tarkasti. Kuitenkin jo alkuraskauden aikana huomasin, miten rinnat näyttivät aamuisin jopa neliskanttisilta, ja muistan soittaneeni asiasta myös Fin-Estille. En muista tarkkaa vastausta, mutta jotenkin se liittyi heidän mukaansa raskauteen eikä sinänsä implantteihin.

Raskauden aikana silarit eivät muistaakseni sen kummemmin mua häirinneet, fyysisesti. Henkisesti alkoi kuitenkin tapahtua melko nopeastikin: muistin kaikki aikaisemmin imettämisestä käydyt keskustelut (no joo, vähän ehkä liioittelin, en kaikkia) ja aloin pohtimaan, miten ne silarit oikeasti voisivat imetykseen vaikuttaa – siitäkin huolimatta että lueskelin saatavilla olevaa faktaa. Sen mukaan mitään ongelmaa ei olisi, ja kyllä mä siihen luotin, mutta toisaalta raskaana ollessa olin tavallistakin vainoharhaisempi.

Imetys silareilla

Kun vauva sitten syntyi, huomasin ensimmäisen haasteen. Kätilöt tai sairaanhoitajat eivät synnärillä sanoneet sitä ääneen, mutta mä itse tiesin sen varsin nopeasti. Koska implantin vuoksi mun nänni oli tavanomaista korkeammalla, mä en meinannut saada tissiä sopivaan asentoon, jotta vauva saisi siitä hyvän otteen. Mä itsekään en meinannut saada hyvää asentoa imetykseen, kun implantti tuntui kylkiasennossa tosi erikoiselle. Vuorokauden verran jouduin sitten joka kerta, kun yritin imettää, pyytämään hoitajan apuun, koska se ei vaan oikeasti ruvennut sujumaan. Aloin jo olla huolissani siitä, miten me muka pärjättäisiin kahdestaan kotona, jos en tässä näinkin yksinkertaisessa asiassa onnistuisi.

Reilun vuorokauden jälkeen me kuitenkin onnistuttiin ilman ylimääräistä apua, ja siitä edespäin mitään ongelmia ei ollutkaan.

Paitsi ylisuuret daisarit.

Maidon nousu

En oikeastaan itse sitä aluksi tajunnutkaan, koska mun mielenkiinto oli vauvan syntymän jälkeen ihan muualla kuin peilissä. Meillä meni tosi kivasti vauvan kanssa, ja vieraita kävi ahkerasti. Vasta yksi miespuolinen kaverini sanoi sen kuitenkin ääneen: ”Siis sulla on aivan jäätävät munkit, siis mitä helvettiä?”. Teeskentelin tajuavani mistä hän puhuu ja olin et no aijaa, jäätävää, totta. Samalla tunsin kuitenkin kauhean punan nousevan kasvoilleni: omg, onko nää siis oikeesti niin pahat?

Noh, emmä tiiä, arvioi itse: tossa tissit noin puoltoista kuukautta synnytyksestä:

Dear Eki. Miten tässä näin kävi?

Palautuuko tissit imetyksen jälkeen, mitä silareille käy?

Itse imetin ilman ongelmia 13 kuukautta. Lopetin imetyksen seinään, mikä oli VIRHE, mutta veikkaan, että se olisi sitä ollut ilmankin silareita.(ne jotka on tehneet saman ymmärtää mistä puhun). Muistelen, että molemmat tissit rauhoittuivat ja asettuivat noin kuukauden parin kuluttua imetyksestä, ja olivat sen jälkeen aivan entisensä. Ne eivät siis jääneet imetyksen jäljiltä roikkuviksi tai löysiksi, vaan palasivat täysin siihen lähtöasetelmaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *