Viime postauksessani panikoin oikean tissin kyhmyn takia. Periaatteessa teen sitä edelleen, mutta en varannut lääkärinaikaa. Kaverit rauhoittelivat hieman ja no, seuraavana päivänä kyhmyä ei enää tuntunut yhtä selvästi.
Tässä rauhoituttuani olen selannut kuvia ajalta eIm (ennen Implantteja), jotta voisin pohtia, miltä näytän ajalla jIm (jälkeen Implanttien). Ajattelin kuvia tässä jakaa, jotta näette ihan omin silmin miten kauhistuttavan lauta muidu aikoinaan olinkaan. Itsellä näiden kuvien katselu aiheutti ennen kaikkea säälin tunnetta: voi tyttöparka.
En sääli kuvien tyttöä pienten tissiensä takia, vaan sen, miten paljon hän kärsi ja miten vääristyneesti hän ne ja itsensä näki. Eihän noissa ollut mitään vikaa! Toki se ikilauta muija pään sisälläni yrittää sanoa tähän väliin, että ”tossa on vuoratut kupit liiveissä, ei ihan kuule tolta näyttäisi ilman tuplatoppauksia.”
Turpa kiinni! Sä oot hyvä just noin!
Tässä kuvassa olen about 21-vuotias. Niin nuori ja hoikka, ihanan sopusuhtainen. Tätä kuvaa katsoessa en oikeesti voi käsittää, että oon joskus kuvitellut näyttäväni pojalta.
Huono itsetunto ja silikonit
Se on jännä, miten tuo mieli toimii. Mulla tissien kasvun tarkkailu alkoi jo ala-asteella. Yllä olevasta kuvasta on itse asiassa poistettu tyttö, jolle olin superkateellinen jo kolmannesta tai neljännestä luokasta asti. Kateus ei muuten ole syy siihen, että croppasin hänet ulos kuvasta. Ajattelin, ettei hän ehkä halua nähdä kuvaansa tässä yhteydessä.
Tuon kuvasta poisleikatun tytön tissit kasvoivat jo ala-asteella, ja ai että kun näytti hyvältä. Olin siis niin kade! Tyttö itse kärsi aikaisin kasvaneista rinnoistaan ja pyrki peittelemään niitä, ainakin näin muistelen nyt jälkikäteen.
Toiset kärsii kun ne eivät kasva ja toiset kärsii kun kasvavat.
No mutta, oli tämän rintojen kasvun kyttäämisen taustalla muutakin. Sukuni naisten rinnat (älkää suuttuko, jos luette) olivat mielestäni painajaismaisen pienet. Näin siis heitä katsellessani koko ajan sen, mikä minua odottaisi. Se ahdisti ja muistan toivoneeni, että minua jokin minua suurempi tissivoima siunaisi suuremmilla munkeilla. Ymmärsin elämän realiteetit kuitenkin jo hyvin pienenä.
Palataan hetkeksi vielä lapsuudenkaveriini. En ollut hänelle negatiivisella tavalla kateellinen, mutta kyllä hänen tissinsä mua ahdistivat, kahdesta syystä. Ensinnäkin, niitä teki mieli tuijotella jatkuvasti: ne näyttivät yksinkertaisesti niin kauniilta! Nuo ihanat lollot, jotka saivat kaikki vaatteet näyttämään niin paljon paremmilta! Ja toiseksi, samaan aikaan olo omista poikatisseistä vain paheni. Muistan elävästi, miten kotona yksin ollessani kurkin välillä paitani kaula-aukosta lättänää rintalastaani ja huusin sinne:
”KASVAKAA JO, HALUUN TISSIT!”
Vaan kukaan ei kuullut. Tuli murrosikä, tissejä ei. Päätös implanteista syntyi jo tuolloin.
Isorintaiset julkkikset ja flätti minä
Teini-iän edetessä pienet tissit tuntuivat entistä pahemmalta. Silloin MTV pyöritti jatkuvalla syötöllä videoita hyvännäköisistä naisista, joilla lähes poikkeuksetta oli muhkea rintavarustus. En oikeasti edes halua ajatella millaiset ulkonäköpaineet tämän päivän nuorilla on, koska Instagram ja muut somekanavat.
Mariah Carey, Britney Spears, Christina Aguilera ja Jessica Simpson. Pamela Anderson (tottakai), Victoria Silvstedt, Graaf Sisters. Huget boobsit jokaisella, osalla luonnostaan, osalla ostettuina. Erityisesti näihin artisteihin ja ”artisteihin” muistan kiinnittäneeni huomiota. Siinä sitä sitten olikin, monen tekijän kautta, piirtynyt kuva täydellisestä naisvartalosta.
Kun katsoin peiliin, näin siellä vain osan tuosta täydellisestä vartalosta: pitkät koivet ja hoikan keskivartalon. Tissien tilalla oli peilistä katsottuna tyhjä, lättänä alue, joka pilasi jokaisen paidan, mekon ja topin – jopa housut, koska pienet tissit nyt vain yksinkertaisesti pilaavat kaiken.
Katsomassani kuvassa olen 19-vuotias ja lauta. Tässä olen myös aivan hirvittävän hoikka. Nämä kaksi asiaa melko usein korreloivat keskenään. Menepä sanomaan se alle parikymppiselle, epävarmalle nuorelle, joka tuossakin tilanteessa miettii koko ajan: olen niin helvetin ruma, kaikki kattoo että onpas se ruma, kun sillä ei ole tissejä.
Ihanan tyylikkäät muuten nuo 2000-luvun vitsaukset, ”näkymättömät” rintsikan olkaimet. Näyttävät ylppärivieraiden kiitoskorteissakin hyvältä.
Tähän loppuun vielä katsoin kuvaa about 24-vuotiaasta lättärinnasta biitsillä. Ihan hyvin tuntuvat nuo pienen pojan tissit kuitenkin tuohon rintavakoa saavan aikaiseksi. Sitä paitsi, nykymaailmassa tuo tyttö olisi enemmän huolissaan berberistään ja pohtisi implantteja nimenomaan sinne. Ratkaisuna se ei toki olisi yhtään parempi kuin implantit rintalastassa, mutta kuitenkin. Yksi asia on silti varma, implanteilla tai ilman, nykymaailmassa tuolla muijalla ei olisi alaselässä tramp stampia. Parhaat hiustenpidennykset sillä saattaisi silti olla.
